Lisää kaivauksia ja kasveja

Piti viettää siivouspäivä, mutta löysin itseni palstalta. 

Upea, aurinkoinen ja vieläpä lämmin päivä. 

Jatkoin arkkeologisia kaivauksiani. Nauroin itselleni, 

sillä aina kun repimäni ruohomättään alta paljastui kastemato, 

puhelin sille lempeästi ja kehotin kaivautumaan 

äkkiä takaisin maahan. Ja ne tottelivat!

Nopeita poikia.... tai tyttöjä. Tunnustan, etten tiedä

kastematojen suvunjatkamismetodia. 

Tässä (toistaiseksi?) viimeinen "ennen ja jälkeen" -kuva laattojen kaivelusta. 

Paljastaa hienosti myös auringon siirtymisen paikasta A

paikkaan B työni edistyessä. 

Hommien ja kahvitauon jälkeen siirryin katsastamaan tiluksia. 

Tässä vaiheessa pitää sanoa, että likinäköisyydestä on todellista

haittaa maatalouspuuhissa. En useinkaan viitsi käyttää laseja, 

mikä kostautuu sillä, etten tunne naapureita enkä näköjään 

löydä taimiakaan. Ensi vilkaisulla en hahmottanut oikein

mitään kukkapenkistäni. Valokuvat, ja varsinkin niiden suurentelu,

auttoivat kummasti. 

Enintä osaa pienistä taimista en tunnista edelleenkään. 

Viitettä antaa hieman pinnallepukkauspaikan vertaaminen

syksyllä ottamiini kuviin, mutta antaa nyt sitten kaiken vaan

kömpiä esiin. Katsotaan sitten myöhemmin, mikä niistä onkin

rikkaruoho. 

Tämä yksilö toivottavasti on se, mitä maahan jätetyssä taimilapussa lukee. 

Jaloritarinkannus. Muita lappusia en valitettavasti löytänyt.

Kasvaa muuten sitten erinomaisen tyhmässä paikassa tulevaa pottageriani ajatellen,
joten ei auta muu kuin siirtää se muualle. Mitenköhän se tehdään?

Ja seuraavaksi hieno esimerkki siitä, että silmät eivät ole vielä harjaantuneet.

En siis tiedä, mikä tämä punertava taimi mahtaa olla, mutta

katsopas vain kaveria, joka sen vieressä nököttää. 

Eikös tuo ole voikukka? Taraxacum officinale oikein virallisesti.

Huomasin veijarin vasta kuvaa suurentaessani. 

Hyvä, etten hetioitis lähtenyt takaisin palstalle sitä kitkemään. 

Nätti kukka, muttei kuulu mun puutarhaan. 

Loppuun vielä pari haaveilukuvaa eilisiltä messuilta. 

Kävin Messukeskuksen kevätmessuilla toteamassa, että kaikkea ihanan kivaa olisi tarjolla. 

Olen kovasti yrittänyt löytää sopivaa kasvihuonetta, joka täyttäisi Helsingin kaupungin rakennustapamääräykset siirtolapuutarhatonteille. Ongelmaksi on osoittautunut se, ettei ansari saa olla yli 220 cm korkea.