Yleisön pyynnöstä: kasvimaaraportti

Liekö hullun tuuria, että osui niin lämmin toukokuu kohdalle, kun ensimmäistä kertaa harjoitan maanviljelystä suuremmalla (heko heko) mittakaavalla. Kyllä näitä (kuvassa pinaatti ja mangoldi) pitää ruveta syömään jo. Ennen kuin muut ehtivät. 

Retiisiä popsittiin jo, sillä ne suorastaan tunkevat ylös maasta. 

Lajike on sellainen pitkänmallinen. Oikein mehukas. 

Tässä pottakeeri koko komeudessaan. Ettei totuus unohdu. Eli ihan kovin monesta hehtaarista ei ole kyse! Neljä laaria.

Keskellä paistattelevat päivää omassa ruukussaan kehäkukanpoikaset. 

Ne on täyskasvuisina tarkoitus lainata heinäkuussa Marjis 70v. -juhliin.

Ruohosipulin kukkia en millään raaskisi leikellä pois. Tietäväiset neuvovat, että niin pitäisi tehdä, jotta mätäs säilyy elinvoimaisena koko kesän. Mutko ne on niin kauniita....

Pikku-Kaleja olen istutellut pitkin puutarhaa. Ovat kuulema komeita myös perennapenkissä. 

Kutsumme lehtikaalia sattuneista syistä itsepintaisesti sen englanninkielisellä nimellään. Laarissa esikasvatetut Kalet ovat vielä kovin pieniä, joten merkkasin ne varmuuden vuoksi "jätskitikulla" ja raivasin hiukan tilaa, etteivät vallan jää perennajättiläisten jalkoihin. Katsotaan sitten syyskesällä, kuka on isoin ja komein. 

Postiluukusta tupsahti tänään iloinen yllärikortti. Kiitos äiti <3

On kyllä ihan mun näköinen!

Virpi Pekkala: Jo vihertää

Huilitauko

Niinku tälleen tää sit viettää kesäpäiviä omenapuun alla viiniä siemaillen...

Ihan kuin jossain Provencessa. 

Tosiasiassa siemailin noin 10 minuuttia 

ja koko ajan tekemistä keksien silmäilin kasveja 

ja varsinkin rikkakasveja. 

Mutta tulipa keksittyä oiva paikka iltapäivän aurinkoisiin hetkiin. 

Kevät kirmaa

Kevät on edennyt kiitolaukkaa. Oikeammin, nythän on kesä.
Jopa niin, että on täytynyt joka toinen päivä käydä laareja kastelemassa.

Kasvit ovat räjähtäneet kukkimaan. En tahdo pysyä perässä.

Luumuhan kukki jo. Nyt on omenan vuoro.


Ei mennyt kuin pari päivää, ja punainen kanelikin satelee jo kukkiaan pitkin nurmikkoa.

Pidän sitkeästi hallaharsoja kasvilaarien päällä, vaikkei hallasta ole tietoakaan. Luin jostain, että harso suojaa myös auringonporotukselta, tuholaishyönteisiltä ja alkukesän rikkaruohonsiemeniltä. 

Mutta luulenpa, että kohta on aika ottaa harsot pois, sillä ruohosipuli ei mahdu alle kukkimaan. Mangoldit, Pinaatit, salaatit, tillit, retiisit, porkkanat... itse asiassa ihan kaikki, mitä olen kylvänyt, on lähtenyt reippaasti alkuun. Jahka tässä nyt ehdin, pääsevät kyllä ryhmäkuvaan. 

Köynnöskrassinpoikaset paistattelevat päiväänsä aidan vieressä. Poistin harsot pari päivää sitten.  Toivorikkaana olen jo asettanut kepakot, joita pitkin toivon krassin kiipeilevän aidalle.  

Pensasmustikkakin tarjoaa kukkiaan pölyttäjäpörriäisille. Minähän rakastan nimenomaan pensasmustikoita (englanniksi Blueberry) enkä niinkään välitä kotoisista metsäveljistään (englanniksi Bilberry), vaikka arktisina marjoina ovat kuulema ihan superfoodeja. 

Viiden pluuperripuskan sato ei missään nimessä tule riittämään meikäläisen tarpeisiin, mutta kovasti toivon, että joitain marjoja edes siunaantuisi. 

Rakkausasioissa päästäänkin itse ytimeen, kun puhutaan pionista ja sireenistä. Jee, kumpaakin löytyy puutarhasta runsain mitoin! Pionia näköjään montaakin sorttia. Ensimmäiset pullottavat jo lupaavasti. 

Pilkut pionin lehdillä eivät suinkaan ole kasvitautia tms, vaan siitepölykertymiä

Tänä aamuna, ihan extempore, kesken Mossen aamuisen pk-lenkin, päätin kaartaa mökille aamupuurolle. Olin viksuna likkana varannut hiutaleita, pähkinöitä, puolukkasurvosta ja ponsuurvoita jääkaappiin  juurikin näitä hetken mielijohteita ajatellen. Siellä minä sitten keittelin mikrokaurapuurot ja syödämutustelin onnellisena aamuauringon paisteessa, sireenin tuoksua nuuhkien.

Kukkii, kukkii

Kesäiset säät ovat räjäyttäneet minunkin puutarhani. Kaikkialla kukkii.
Joten pysähdytäänpä tässä nyt hetkeksi ihan vain katselemaan.

Luumupuu kukkii, mutta omena ei vielä.
Tulppaanin ja narsissin tunnistan, mutta mitä noi muut on?

Ja tuhoaako huomiseksi luvattu jättisade nyt sitten ihan kaiken?
Vettä kyllä kaivataan, mutta pitääkö sangolla kaataa?

Essentielles

Ihan välttämättömiä puuharhanhoidossa juuri nyt!

Ensinnäkin istuttajan kalupakki.

Kylvöhommat osittain tehty. Laareihin kylvetty retiisiä, salaattia, mangoldia, pinaattia, kehä- ja ruiskukkaa, tilliä.... Kaikki peitetty harsolla. Nyt ei tarvita harsoa hallan vaaraan, mutta auringonpistos ja vesihukka voivat iskeä. Samoin kuin tuulen mukana kohta lentelevät rikkaruohonsiemenet ja vieläpä tuhohyönteisetkin. Harso siis lavakaulusten päällä yötäpäivää.

Totesin tällaisen sangon olevan erinomainen kuljetella mukana. Enhän sitä heti keksinyt, vaan vasta, kun olin jo muutamaan otteeseen unohtanut välineistöni ties minne. Nyt kulkevat mukanani tonkimispaikasta toiseen.

Tonkiminen kuluttaa kauniita (hööhöö) käsiäni. Kynnennysät menee ja onhan maassa pöpöjäkin. Esimerkiksi jäykkäkouristuspöpö. Sen saa mullasta huomattavasti helpommin kuin koiranpuremasta.

Siispä hyvin istuvat ja hiostamattomat (onko niitä?) puutarhahanskat ovat aivan ehdoton hankinta!

Seuraavaksi suojaudutaan auringolta.
Mökki-irtaimiston mukana saimme kymmenen erilaista hellehattua. Tämä valikoitui heti käyttöön.

Lierin alle on mukava piiloutua silloinkin, kun ei jaksa ihan jokaiselle ohikulkijalle heipata. Eikä paista aurinko niskaankaan. Tämä yksilö on myös tarpeeksi iso, jottei hiosta. Tukka kylläkin on melko liimattu täyspäiväisen hattuilun jälkeen.

Ja sitten vielä se kaikkein tärkein!

Kunnon aurinkovoide. Sen kun olisin älynnyt jo nuorempana, en olisi näin ryppyinen.
SPF eli suojakerroin kertoo, kauanko (periaatteessa) voit oleskella auringossa palamatta. Polttamisesta huolehtivat UVB-säteet. Sen sijaan UVA -säteet tunkeutuvat ihossa vieläkin syvemmälle rappeuttaen ihon toimintamekanismeja ja aiheuttaen ihon ennen aikaista vanhenemista.
Kunnollisessa aurinkosuojatuotteessa on suoja myös UVA-säteitä vastaan ja siitä merkkinä tuotteen kyljestä löytyy UVA-logo.

Kylläpä onkin aurinko meitä nyt hellinyt. Pessimistinä voisin kohta jo todeta, että "olikohan tämä nyt sitten tältä erää tässä? Tätäkö sitten muistellaan, kun juhannuksena sataa räntää?"
Niin tai näin, puutarhassani nyt toden totta TAPAHTUU.