27.5.2016

Kevät kirmaa

Kevät on edennyt kiitolaukkaa. Oikeammin, nythän on kesä.
Jopa niin, että on täytynyt joka toinen päivä käydä laareja kastelemassa.

Kasvit ovat räjähtäneet kukkimaan. En tahdo pysyä perässä.


Luumuhan kukki jo. Nyt on omenan vuoro.


Ei mennyt kuin pari päivää, ja punainen kanelikin satelee jo kukkiaan pitkin nurmikkoa.





Pidän sitkeästi hallaharsoja kasvilaarien päällä, vaikkei hallasta ole tietoakaan. Luin jostain, että harso suojaa myös auringonporotukselta, tuholaishyönteisiltä ja alkukesän rikkaruohonsiemeniltä. 

Mutta luulenpa, että kohta on aika ottaa harsot pois, sillä ruohosipuli ei mahdu alle kukkimaan. Mangoldit, Pinaatit, salaatit, tillit, retiisit, porkkanat... itse asiassa ihan kaikki, mitä olen kylvänyt, on lähtenyt reippaasti alkuun. Jahka tässä nyt ehdin, pääsevät kyllä ryhmäkuvaan. 

Köynnöskrassinpoikaset paistattelevat päiväänsä aidan vieressä. Poistin harsot pari päivää sitten.  Toivorikkaana olen jo asettanut kepakot, joita pitkin toivon krassin kiipeilevän aidalle.  


Pensasmustikkakin tarjoaa kukkiaan pölyttäjäpörriäisille. Minähän rakastan nimenomaan pensasmustikoita (englanniksi Blueberry) enkä niinkään välitä kotoisista metsäveljistään (englanniksi Bilberry), vaikka arktisina marjoina ovat kuulema ihan superfoodeja. 
Viiden pluuperripuskan sato ei missään nimessä tule riittämään meikäläisen tarpeisiin, mutta kovasti toivon, että joitain marjoja edes siunaantuisi. 

Rakkausasioissa päästäänkin itse ytimeen, kun puhutaan pionista ja sireenistä. Jee, kumpaakin löytyy puutarhasta runsain mitoin! Pionia näköjään montaakin sorttia. Ensimmäiset pullottavat jo lupaavasti. 

Pilkut pionin lehdillä eivät suinkaan ole kasvitautia tms, vaan siitepölykertymiä
Tänä aamuna, ihan extempore, kesken Mossen aamuisen pk-lenkin, päätin kaartaa mökille aamupuurolle. Olin viksuna likkana varannut hiutaleita, pähkinöitä, puolukkasurvosta ja ponsuurvoita jääkaappiin  juurikin näitä hetken mielijohteita ajatellen. Siellä minä sitten keittelin mikrokaurapuurot ja syödämutustelin onnellisena aamuauringon paisteessa, sireenin tuoksua nuuhkien.



2 kommenttia:

  1. Tuo aamupuurohetki... oih! Ollapa lähempänä, niin saattaisit saada kutsumattakin seuraa... eli ehkä hyvä näin - mä fiilistelen tuolla verkkokalvoille piirtyneellä aamupuurokuvalla!

    VastaaPoista

Olet löytänyt Villa Siniselle, ihanaa!
Jätä ihmeessä viestiä 😊