Liekö hullun tuuria, että osui niin lämmin toukokuu kohdalle, kun ensimmäistä kertaa harjoitan maanviljelystä suuremmalla (heko heko) mittakaavalla. Kyllä näitä (kuvassa pinaatti ja mangoldi) pitää ruveta syömään jo. Ennen kuin muut ehtivät.
Retiisiä popsittiin jo, sillä ne suorastaan tunkevat ylös maasta.
Lajike on sellainen pitkänmallinen. Oikein mehukas.
Tässä pottakeeri koko komeudessaan. Ettei totuus unohdu. Eli ihan kovin monesta hehtaarista ei ole kyse! Neljä laaria.
Keskellä paistattelevat päivää omassa ruukussaan kehäkukanpoikaset.
Ne on täyskasvuisina tarkoitus lainata heinäkuussa Marjis 70v. -juhliin.
Ruohosipulin kukkia en millään raaskisi leikellä pois. Tietäväiset neuvovat, että niin pitäisi tehdä, jotta mätäs säilyy elinvoimaisena koko kesän. Mutko ne on niin kauniita....
Pikku-Kaleja olen istutellut pitkin puutarhaa. Ovat kuulema komeita myös perennapenkissä.
Kutsumme lehtikaalia sattuneista syistä itsepintaisesti sen englanninkielisellä nimellään. Laarissa esikasvatetut Kalet ovat vielä kovin pieniä, joten merkkasin ne varmuuden vuoksi "jätskitikulla" ja raivasin hiukan tilaa, etteivät vallan jää perennajättiläisten jalkoihin. Katsotaan sitten syyskesällä, kuka on isoin ja komein.
Postiluukusta tupsahti tänään iloinen yllärikortti. Kiitos äiti <3
On kyllä ihan mun näköinen!
 |
| Virpi Pekkala: Jo vihertää |
Wau - mikä sato ja miten kaunis kasvimaa!! Mutta kokemuksesta voin sanoa, että esim. pinaattia todellakin kannattaa alkaa jo syömään - sitä tulee ja tulee sellaisella vauhdilla, ettei perässä pysy. Joskus ensimmäisten pienten lehtien ottaminen tuntui vähän hätiköinniltä, mutta aina sitä aloitti liian myöhään :-). Siellä on kyllä todellinen viherpeukalo vauhdissa - muista toki nuo upeat lepohetketkin...
VastaaPoista