Järkkäri kerrankin mukana

Kuvat täällä on suurimmaksi osaksi iPhonella näpätty. 

Ei jaksa/muista järkkäriä raahata. 

Nyt oli matkassa, joten päästään yksityiskohtien äärelle.

Kalen poikanen. Kyllä, edelleen meillä sitkeästi kutsutaan Lehtikaalia Kaleksi. 

Mustikan kukat odottavat pörisijöitä....

...jotka viihtyvät tulppanien suojissa

Ja joiden pitäisi ehtiä omenapuihinkin! 

Huussipihalla ojentelevat Kotkansiivet. Ne ovat erityisen kauniita alkukesästä, mutta ränsistyvät syyspuolella.

Lemmikkejä soisin puutarhaani tuhatmäärin enemmän!

Mirrinmittu saattaa hyvinkin korvata talvironkelin laventelin

Poimulehti. HÄH, voiko tätäkin syödä ?!?

Olen näet juuri oppinut syömään Vuohenputkea. Sitähän riittää!

Varjolilja lienee aivan ensimmäisiä keväällä maasta työntyviä perennoja. Nyt jo menossa kukka-aihiointi.

Näitähän minä viime keväänä revin ylös, kun luulin rikkaruohoiksi. Antoivat anteeksi 💕

Uskotko, että istutin samettikukat "puhtaaseen multaan"? Nyt ne pitää pelastaa hautautumasta muuhun kasvillisuuteen.

Särkynytsydän tykkää paikastaan huussipihalla.

Ihan koko syreeni on piukassa nuppuja. Voi, kun ei nyt tulisi joku toukka niitä popsimaan.

KÄRHÖ, joku kärhö... Puskee oma-aloitteisesti pation vieressä.

Mitäs pidit lähikuvailusta?

Voi hyvinkin olla, että kohta taas rauhoitun ja keskityn kesän viettoon. 

Vihreyteen ja vehreyteen tuppaa tottumaan. Sääli. 

Tässä vielä kuva meidän kotiojasta. 

Se vaan on jotenkin niin kiehtova.