4.5.2018

Huhkikuu


Ei ole otsikossa virhettä! 
Huhtikuun loppu muodostui HUHKIkuuksi. 

Touhua riitti. 
Mm. vadelma-aidat piti raakata. 
Viime vuotisista oksista sai hyvä haketta.

Sitkeästi kävin rikkaruohojen kimppuun, 
tähtäimenäni vuohenputki, mukulaleinikki, voikukka ja "joku"
jonka päättelen olevan rikkaruoho, sillä sitä on ihan joka paikassa. Leviää rönsystämällä laajoiksi läikiksi ja emokasvin juuret ovat syvällä. Tänä kesänä selvitän, mikä se on. 

Niin pitkälle olen mennyt kasvitunnistuksen kanssa, että merkkasin 10 tuntematonta kasvialkua, jotta osaan kesällä katsoa uudestaan, mitä niistä tuli. Otin jopa kuvat versoista, että olen ensi keväänä tietäväisempi.


Tulevan pytingin tieltä piti kaataa
ja tuhota maho luumu. Juurineen.
Se, jos mikä, oli äijähommaa!


Ai että, juuret olivat mehukkaita! 
Sitten antamaan mammalle kielisuudelma, jee!

Kaikenlaisen pakollisen lisäksi 
oli kiirus laitella uudet, talvi-iltoina suunnitellut,
 kukkamaat kuntoon.


Ns. mustikkamaan penkki (siinä mitään penkkiä ollut, mutta nyt on) 
suureni ja pääsi rikkaruohoistaan.
Mainittakoon tässä yhteydessä, että happamasta maasta tykkäävät 
mustikat siirtyvät syksymmällä toiseen, sopivampaan paikkaan. 

Tähän penkkiin tulee kahden siinä jo olevan pionin 
lisäksi daaliaa, gladioluksia ja muita KUKKIA.
Toinen pioneista on viime vuonna istutettu, 
joten kukkia siihen ei varmaankaan vielä tänä kesänä tule.

Rajaus tehtiin mustilla rajauspaaluilla. Niillä, joita myydään 
suht edullisesti kahden metrin rullissa.
Huolellisesti poistin kaikki rikkaruohot juurineen. 
KAIKKI = eiköhän siinä jo kahden viikon päästä taas rehota....

Omenapuun alla olevaa varjoyrttiä raakasin rajulla kädellä. 
Lähti noin metri ympäriinsä.
Luulin tosiaan olevani todella hurja, kunnes löysin "antiikinaikaisen" kivikehän. 
Mitä ilmeisimmin se  on joskus muinoin toiminut kyseisen rehottajan rajaajana! 
Okei, stoppasin siihen. 


Ajatuksenani on saattaa alue sellaiseksi, että keväisin se täyttyy 
sipulikukkijoista, joidenrontit myöhemmin peittyvät kesäperennojen alle. 

Akileijaa taimitarhassani jo kovasti kasvelee. 
Kurjenpolvet voisivat olla toinen lajike.
Enkä mielestäni repinyt mullista Tähtiputkia, 
joten toivottavasti nekin pääsevät nyt paremmin 
valtaamaan itselleen alaa tästä uutuustarhasta 
(joka saa vielä mehevää multaa kasvuvoimakseen).



Paljastui sellainenkin, että varjoyrtit ovat oikein mieluinen kotoilualusta etanoille.
Hmm... sille asialle pitänee tehdä jotain...










1 kommentti:

  1. Tuskin maltan odottaa niitä ’jälkeen’ kuvia! Mutta huh, hiki tuli jo lukiessa, ei ihme, että vähän on kiirusta ollut!

    VastaaPoista

Olet löytänyt Villa Siniselle, ihanaa!
Jätä ihmeessä viestiä 😊