Tuskin edes huomasin. Koska olen luvannut antaa kaikkien kukkien kukkia (paitsi voikukka, sorry), jätin rauhaan. Viikon päästä se oli varttunut ja voimistunut.
Edelleen kuitenkin lakosi pitkin maata. Toisin kuin varjossa, mökinvierustalla oleileva sukulaisensa
En ole moista lajiketta koskaan nähnyt, joten sherlokkiholmesina päätin ottaa selvää. Kuukelointi kannatti, löysin hänelle nimen: Pystykiurunkannus (Corydalis solida, syn. C. bulbosa, C. laxa)
Wikipedia apuun: "Pystykiurunkannus on aikaisin keväällä kukkiva monivuotinen ja myrkyllinen emäkkikasvi. Se kasvattaa keväällä mukulamaisesta juuresta matalan varren, joka kukkii sinipunaisin kukin ja kuihtuu varhain. Lajia tavataan luonnonvaraisena erityisesti Keski- ja Itä-Euroopassa Pohjoismaiden eteläosaa myöten. Suomessa se on lähinnä maan eteläosassa kasvava lehtokasvi, joka on tunnettu myös koristekasvina."
Eipä kait se sitten mikään ihme ole, jos lehtokasvi lamoilee aurinkoisessa kukkapenkissäni.
Tänään tuo kukkapenkkiyksilö olikin jo näin virkeä!
Ilmeisesti sateinen ja kylmä sää on tälle lehtokasville mieleen. Näitä on nyt sitten ilmestynyt muuallekin puutarhaan. Aika vaatimaton, sanoisin, mutta kauniit lehdet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olet löytänyt Villa Siniselle, ihanaa!
Jätä ihmeessä viestiä 😊